Tämä blogin tapainen on ainoastaan sekopäisen mielen aikaan saamia sekavia selostuksia, älä siis ota niista itseesi! :) Henkilöt tosin ovat, ainakin minulle, todellisia! ;) ota siitä nyt sitten selvää.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Rauha maassa, pää puussa.
Pohjoisen matka sujui kuten olin sen suunnitellut, loistavasti, tietenkin! Jukkakin löytyi harhailemasta metsästä, joikhaten poron kutsuhuutoja, täysin tuloksetta. Mutta tämä ei Suur Jukkaa lannistanut, päinvastoin se, ettei Jukka kutsukiljunnallaan saanut tulosta aikaan ainoastaan vahvisti hänen innokkuuttaan asua ja elää etelässä, Meidän läheisyydessä. Palattuamme takaisin kotikulmille Artturi yllätti kaikki paukauttamalla pienimuotoisen psykoosin päälle, ja ilmoittamalla lähtevänsä Iso-Vaarin viisauksia kuuntelemaan, savuiseen takkatupaan keskellä suurta Kydöksen metsää, jossa herra Iso-Vaari, tuo vanha viisas valkoinen tietäjä, ja piipun veistäjä, asustaa. Perille päästyään Artturi sai heti kättelyssä jo ensimmäisen viisauden Iso-Vaarilta, "Poikani", se virkkoi, "Jos takassa tulen sammumaan päästät, aamusella saattaa vilu viulujaan vinguttaa" Tämän viisauden innoittamana, ja osin liian kirjaimellisesti ottaneena, joka Artturille niin kovin tyypillistä on, valvoi tämä verraton vätyksemme viisi päivää ja yötä takan edessä valmiina syöttämään puita tulen ruoaksi. Aina en jaksa ymmärtää jättipäisen ystäväni ajatuksen juoksua, jos sellaista edes on olemassa. Oli tiistai-aamu kun päätin lähteä itsekkin vierailulle Iso-Vaarin takkatupaan, ja samalla Artturia tervehtimään. Lähes perille päästyäni huomasin Artturin istua nököttävän suuren kuusen latvassa, ja lähempänä kuulin Artturin kiljahtelevan samaa tekstiä uudestaan ja uudestaan. "kapteeni käskee, kapteeni käskee" Olin ihmeissäni, mutta sain selityksen tähän touhuun varsin pian, Iso-Vaarin viisauden jälleen kerran kirjaimellisesti ottaneena oli Artturi ottanut ja kiivennyt kuusen latvaan eikä sieltä alas suostunut tulemaan. Tunnin verran jaksoin häntä maanitella alas puun latvasta, mutta turhaan, joten luovutin turhautuneena ja päätin kysyä Iso-Vaarilta että minkälainen viisaus ajaa ihmisen puun latvaan, mutta eihän Iso-Vaarin hyväkäs suostunut lausumaan sanaakaan, tyylilleen uskollisena. Herran tapoihin kun kuuluu vaieta kuin kivimuuri jos häneltä jotain erehdyt kysymään, Lähdin siis kotiin levolle, jättäen Artturin riekkumaan kuusensa latvaan ja Iso-Vaarin polttamaan piippuaan. Lurjuksien kuninkaiden kokous lähestyy..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)