Synkkä syksy, omena virkkoi.

Kummallista ystäväni, tokaisi Viikinki ja katosi sumuun. Minne lie lähti tuo ylväs taistelija, ja pohjoisen ruhtinas. Häntä kovasti jäi kaipaamaan Suur Jukka, uskollinen soturini. Ja kolmannen kerran lupaa pyydettyään, sallin hänen lähtevän Viikingin jalanjäljissä kohti pohjoisia erämaita, poroja paimentamaan. Mutta aikaa kului jo pitkä tovi, enkä Jukkaan saanut millään keinoin yhteyttä, päätin siis kerätä reppuuni tarvittavan varustuksen, ja kaapata Artturi Toivottoman matkaani, ja lähteä itse tarkistamaan tilannetta pohjoiseen, jälleen kerran. Kovasti Artturi itki ja uikutti ikäväänsä Naarasketun helmoihin liehakoimaan, vaan en periksi antanut, sillä taistelussa sankareita tarvitaan! Niinpä humautin Artturin tajuttomaksi sienirohdoilla joita rohtomestari Rassaaja varta vasten tälläiseen tilanteeseen valmisti. Herra Husky esitti myös mielipiteensä, mutta tajusi sitten lopulta pitää sen omana tietonaan ja kätkeytyä Mamiluksen, tuon täyteen tusseilla piirretyn punapäisen perkeleen helmoihin jäystämään leukojaan. Olin tuohtunut, ja olen sitä edelleen. Ratsuväessä on havaittavissa selvää kapinahenkeä, ja sotureideni taistelumieli on selvästi laskenut. Olen neuvoton. Enkä tiedä kuinka toimisin ylentääkseni uskollisten sotureideni mielen. Jo pitkään ovat malttamattomina arvon herrat odottaneet pääsyä tositoimiin ja taisteluun. Vaan turhaan. "NE" ja Hallitus ovat antaneet odottaa itseään, ja selvästi punovat jotain pirullista juonta. Tällä kertaa se tuntuu toimivan.. Ehkä keksin jonkun hienoakin hienomman ja kunniakkaan tehtävän Kiemuliinille, Hiltsi Istonpojalle, ja Herra Huskylle. Mutta toivon ettei aikani käy kohti loppuaan, ja herrat soturit nouse kapinaan! En tiedä kuinka Ratsuväen käy.. Olen murtunut, ja epätoivon partaalla.. Vaan en lannistunut! Valmistautukaa vetelykset, vielä heittelemme hihoja auringon kullatessa folioidun ratsuväkemme! Aikamme ei vielä ole ohitse veljet! Missä olette Kapteeni ja Paha Henkka? Viikinkiäkö vahtaamassa?

Kaatuva kanootti, ja kahdeksantoista kääpiötä..

Havahduin yhtäkkiä todellisuuteen ja tajusin että en ollut kuullut jahtimestareista tuon taivaallista pitkään aikaan. Mihin herrat, Kapteeni, Paha Henkka, ja Viikinki ovat voineet kadota, tai mikä voisi olla syy siihen että heistä ei ole kuulunut moneen päivään sanaakaan! Epäilykseni alkoivat heti kallistua "NIIDEN", Hallituksen ja Viktorin puoleen. Voisiko tosiaan olla niin, että nämä lurjusten aateliset ja kelmien  kuninkaat olisivat voineet jäädä satimeen, jospa hallituksen ovelat kätyrit olisivat saavuttaaneet heidät? Entäpä jos sittenkin Viktor olisi napannut herrat haaviinsa, ja valmistanut Laikalle, kaksitassuiselle koiran ketaleelle, heistä maittavan lounaan? Pakokauhun kylmän kouran saavuttaessa sisintäni, ilmestyi paikalle Artturi iloisesti kiljahdellen, ja loruillen jotain hyvin sekavaa, mutta kaunista, Kapteenin puujalasta ja rommin juonnista! Voi kuinka iloiseksi tulinkaan saadessani tulkattua Artturin kiljahtelun ja önähtelyn sekaisen puheen parren, josta minulle selvisi että Kelmikomppania olikin vain siirtynyt lomalle, rentouttamaan jahdissa väsyneen ruuminsa ja mielensä! Huoleni olikin siis ollut turhaa, tällä kertaa. Eipä kulunut montakaan tuntia Artturin poistuttua asumuksestani kun paikalle pyyhälsi Suur Jukka kertoen jälleen kerran kuinka Artturi, tuo epäonnisten kruunaamaton kuningas, oli mielestään jäänyt aikavääristymään, ja tästä syystä kävellyt paikallaan kolme minuuttia. Vaikka todellisuudessa tämä verraton veikko, ja tarinan iskijä, oli erehdyksessä kävellyt sisään kuntosalille, ja mitään tajuamatta astellut hetken aikaa juoksumatolla. Tunsin myötätunnon piston rinnassani ajatellessani tätä tapahtumaa, ja sitä kuinka sekin jälleen vaikuttaisi antisankarimme muutenkin niin kovin pahoin järkkyneeseen mielentilaan! Toivottavasti odotettavissa ei jälleen ole seuraava synkkyyden aikakausi Artturin vainoharhaisessa päässä, jossa riittää tilaa Viktorinkin väijyä.

Naarasketun paluu, ja rooman palon syyt...

Viktor-jahdin kestettyä jo viidettä päivää, Kapteeni ja Paha Henkka ottivat minuun yhteyttä. Herrasmies hulttiot olivat yksissä tuumin tulleet siihen tulokseen, että kaksin eivät selviä tästä haastavasta tehtävästä jonka heille olin antanut, joten he päättivät kutsua apuun vielä kolmannen hylkiön, Viikingin! Tämä muinaisten skandinaavisoturien jälkeläinen, jonka esi-isien isä oli itse Odin, Valhallan pääperkele ja yksisilmäisenä tarkkailijanakin tunnettu höyrypäinen kuolemantuottaja! Viikinki on varmasti korvaamaton apu mittaamattomien voimiensa, ja suuren fyysisen olemuksensa ansiosta, mutta mikään järjenjättiläinen tämä voimanpesä ei kuitenkaan ole. Toivon että tehtävä olisi pian suoritettu. Päätin jatkaa mietiskelyä herrojen poistuttua paikalta, mutta ennen kuin ehdin edes kunnolla aloittaa, Suur Jukka pyyhälsi paikalle varsin tuohtuneen oloisena ja aloitti samantien korvia koskevan noitumisen ja kiroamisen! Yritin rauhoitella Jukkaa ja saada edes jotain tolkkua tuosta epämääräisestä murahtelun ja karjunnan irstaasta yhdistelmästä, mutta tuloksetta, päätin siis istua alas odottamaan että hän rauhoittuisi. Jukan hieman tyynnyttyä, puheen tasaannuttua, ja äänenvoimakkuuden hieman laskettua, aloin erottaa sanoja murinan seasta, "Artturi, perkele, idiootti, naaraskettu, hullu, Viktor" ja koko joukko erittäin värikkäitä kirosanoja, sekä jokin epämääräinen viittaus veljeyden ja sukulaisuuden tunteesta jonka Viikinki hänelle aiheutti. Jukan raivo kun ei tuntunut osoittavan sen enempää merkkejä laantumisesta, päätin lähteä hänen kanssaan Artturia tapaamaan, ja ottamaan selvää mikä sai tuon herkkusuu ystäväni moisen raivon valtaan, olihan se täysin vastoin hänen muutoin niin leppoisaa ja rauhallista luonnettaan! Artturille päästyämme aloin ymmärtää syyn tuohon melskaamiseen. Naarasketun hyväkäs maata röhnötti Artturin sängyllä, herran itsensä kieriessä neidin ympärillä, kummallisesti önähdellen ja huomiota kerjäten. Tämä kaikki järkytti, ja raivostutti minua niin pahasti että poistuin paikalta, ikkunan kautta, ja jatkoin matkaani pysähtymättä suorinta tietä kotiini. Järkytyksestä toivuttuani, aloitin tutkimukset koskien naaraskettua, ja ymmärtääkseni Artturin käytöstä. jota on lähes mahdoton muutenkin ymmärtää. Jukka oli ehdottomasti sitä mieltä että hän voisi pyytää Viikinkiä apuun, ja yhdessä he tuhoaisivat Naarasketun ja ajaisivat hänet kauas pois. En vain tiedä olisiko sekään oikea ratkaisu, sillä Artturi oli alkanut osoittaa selviä kiintymyksen merkkejä tätä nais-otusta kohtaan, ja tälläinen häätö, tuhoamismenettely saattaisi murtaa lystikkään jättipään, ja syöstä hänet jälleen sielua syövään synkkyyteen. Olin todella neuvoton, enkä tiennyt kuinka toimia.. Ehkä Odin osaisi auttaa..

Viktor, vanha vesipolvi, savukkeesi sammui sateessa!

Aika on mennyt kuin siivillä Artturin sotkuja selvittäessä, sillä niin monen monta sekavaa selkkausta oli tämä runoniekkamme ehtinyt saada poissaollessani aikaan, ja niiden selvittäminen vaati täysipäiväisen huomioni. Tämä kaikki tuotti minulle kuitenkin suurta iloa, ja sain useille kysymyksilleni vastauksia, tai ainakin uusia kysymyksiä vanhojen tilalle! Eräs näistä mieltäni kovasti vaivanneista asioista on yhä edelleen Artturille jatkuvaa piinaa ja pelkoa aiheuttava Viktor, ja se, että kuka vittu on Viktor, ja mitä vittua se Artturista haluaa? Kukaan muu kuin jättipää itse ei Viktoria ole tavannut, mutta tietojeni mukaan tämä kyseinen siperianhurtta on venäläinen velanperijä, ja polvienmurskaaja. Ihmettelen vain suuresti sitä, että mitä tuo herra niin kovasti tuosta kaivossa kasvaneesta sähläristä oiken tahtoo? Näiden kysymysten selvittämiseen päätin kutsua apuun Kapteenin ja Paha-Henkan. Kyseiset herrat ovat varsin ansioituneita onglemanratkaisijoita, urheita taistelijoita ja juonenpunojia! Historia näillä veijareilla on hämäränpeitossa, ja varsin hämärän oloinen, enkä siihen sen kummemmin tässä vaiheessa aio paneutua! Herrat Kapteeni ja Paha-Henkka saapuivat jostain hämärähommista hämärän aikaan maanantai iltana, ja aloittivat välittömästi Viktor-jahdin, ensin tosin punottuaan kolme päivää juonia tuon veijarin pään menoksi. Sillävälin minä ja muonamestarimme Suur-Jukka jatkoimme Artturin asumuksen remontointia ja ansoitusta, enkä voisi olla enää yhtää tyytyväisempi itseeni saatuamme urakkamme valmiiksi! Jälleen kerran yllätin itsenikin nerokkailla rakennus-, suunnittelu-, ja johtamistaidoillani. Artturikin oli niin tyytyväinen lopputulokseen että hetken kiljahdeltuaan ilosta, hän pitkästä aikaa lausui runon iloksemme, ja tällä eleellään muistutti jälleen kerran siitä miksi käymme taisteluamme "NIITÄ" ja Hallitusta vastaan! Kyynelsilmin heittelimme Jukan ja Artturin kanssa hihoja tovin, ja päätimme pitää pienen palaverin Ratsuväen alajaoston perustamisesta, sekä siitä että olisiko kokelas Hiltsi Istonpoika sopiva alajaoston johtajaksi. Kyseinen herrasmies on osoittanut kokelasaikanaan järkkymätöntä uskollisuutta Ratsuväkeä kohtaan, ja lähes sekopäistä rohkeutta kiperimmissäkin tilanteissa, tälläistä toimintaa kaipaisin kaikilta kokelailta! Palaverimme keskeytyi kuitenkin Artturin huomattua Laikan, Viktorin kaksitassuisen koiran, jolkottelevan läheisessä puistikossa, perässään Kapteeni ja Paha-Henkka! Tiesin että nämä herrat kaivavat Viktorin ystävineen vaikka maan alta, eikä heiltä voi kukaan piiloutua, ei edes Viktor! Päätimme Jukan ja Artturin kanssa liittyä takaa-ajoon, mutta se jäi vain haaveeksi, sillä Artturi onnistui innoissaan laittamaan kengät vääriin jalkoihin ja sitomaan nauhat yhteen. Tämän seurauksena hän juoksi aivan väärään suuntaan, ja joutui jälleen paniikin valtaan. Saatuamme Artturin jälleen takaisin järkiinsä, jos niin voi sanoa puhuttaessa Artturista, olivat takaa-ajettava ja takaa-ajajat jo kadonneet. Mutta ehkä parempi niin, sillä ilta teki tuloaan, eikä silmämme olisi kohta enää pimeässä erottaneet foliota alumiinista, enkä halua edes ajatella mitä tämä tuhoisa erehdys olisi tuonut tullessaan. Siirryttyämme takaisin sisätiloihin, päätin suvaita itselleni pienen hetken lepoa ja rauhaa foliolla eristetyssä komerossani, sillä mielestäni olin sen ansainnut. Kyllä neronkin on joskus levättävä! Kauniita unia siis toverit! Pysykää valppaina!

Kolmoisvoltti kerien, ja sekarotuinen naaras kettu..

Pitkä ja tuskallinen taival kotia kohti oli vihdoin takana, ja oli aika Ratsuväen jälleen kokoontua yhteen ja heitellä hihoja. Tämä siis on Ratsuväen salainen ja lähes huomaamaton tervehdystapa. Voi sitä riemun kiljahdusten, ja ilon karjunnan määrää mikä yksistään Artturista lähti, hänen vihdoin oivallettuaan se että minä, suuri ja viisas profeettansa oli tullut takaisin! Suur Jukka joutui turvautumaan jo kättä pidempään vaientaakseen tämän lystikkään, joskin hieman lapsenmielisen ja hitaan oloisen pikku veijarimme melskaamista. Oli ilo nähdä että Artturi oli kuitenkin jo palannut lähestulkoon normaalille tasolle, eikä enää viettänyt jatkuvasti aikaansa omassa mielikuvitus maailmassaan paeten Viktoria, tuota venäläistä velanperijää joka aika ajoin tunkeutuu Artturin elämään, särkien täysin hänen maailmansa, ja tuhoten tämän säälittävän otuksen mielenterveyden rippeet. Vietettyämme lähestulkoon kolme vuorokautta toisiamme tervehtien, hihoja heitellen, ja riemuitessamme tästä jälleen näkemisestä, oli jälleen aika palata takaisin taisteluvalmiuteen ja syventyä selvittämään Artturin sotkuja. Ja niitähän riittää, kuten arvata saattaa! Viimeisimpänä tempauksenaan oli tämä ihmispoloinen löytänyt jostain muukalaisen, joka kulki naisen muodossa. Kielloistamme huolimatta oli Artturi kuitenkin päättänyt lähestyä ja puhutella tätä naisoliota ja kutsunut hänet luokseen. Hetken aikaa oli hän ollut tyytyväinen itseensä, ja tuntenut itsensä jo lähes tulkoon normaaliksi ihmiseksi, joka on kykenevä sosiaaliseen kanssa käymiseen, mutta saipa huomata jälleen kerraan olevansa pahemman kerran väärässä! Tämä kyseinen naisotus osoittautui kuitenkin katalaksi naarasketuksi, joka toimii "NIIDEN" alaisuudessa, yrittäen soluttautua meihin vapaustaistelijoihin, ja etenkin niin rakkaaseen Ratsuväkeen! Havahduttuaan ensi huumasta, ja toivuttuaan pahimmista nousuista, sai Artturi huomata että tuo naiseksi itseään kutsuva lurjus, pahan kätyri, ja ihmisvihaaja, oli kutsunut myös ystävänsä reivaamaan tuon hyvä uskoisen hölmön asumukseen. Ja niin oli Artturin pesän vallanneet vaikeasti kiinniotettavat, ja joka paikkaan tunkeutuvat banaanikärpäset! Lähes tulkoon psykoosin partaalla ja sekoamispisteessä Artturi sai kuin saikin hälytettyä minut ja Jukan paikalle, ja me häädimme tuon naaraskyyn ystävineen takaisin sinne mistä ikinä olikaan tullut! Pidettyäni Artturille puhuttelun siitä ettei hän ominpäin ja ilman valvontaa saa missään tapauksessa olla kosketuksissa ulkomaailman, ja etenkään naisihmisten kanssa, päätimme Jukan kanssa yksissä tuumin laudoittaa Artturin oven ulkoapäin, ja pistää kokelas Hiltsi Istonpojan ympärivuorokautiseen vahtivuoroon oven välittömään läheisyyteen. Vieläkin voin kuulla kuinka Artturi kiitollisena tästä turvatoimenpiteestä kiljahteli ja mölisi asunnossaan kun laudoitimme ovea. Vaikka Jukka väitti Artturin valittavan yksinäisyyttään ja hapenpuutetta. Minä tästä tuohtuneena kopautin vasaralla Jukkaa sormille, ja oikaisin asian olevan niin kuin minä sen sanoin olevan! Jukka oli myös kiitollinen, tietenkin. Myöhemmin samana päivänä päätimme Ratsuväen viettävän yhdessä viikonloppua, palaverin merkeissä. En malta odottaa tätä kaunista tapahtumaa! Mutta nyt on aika jälleen syventyä tutkimusteni ja mietiskelyn pariin sillä eihän kaltaiseni nero voi olla jakamatta järkensä valoa, ja kauneutta muunkin maailman kanssa! Hyvää päivää siis ystäväni, ja seuraajani! Taistelussa sankareita kaivataan! Pitäkää sukat jalassa, ja pipot päässä, se on pakkasta tiedossa. (Vanha Ratsuväen sanonta, ja viisaus)

Näkemiin pohjoinen.

Luovuimme Jonin etsinnöistä saatuamme viestin joka kertoi että Joni, tuo lurjusten kruunamaton kuningas, oli hallituksen vankina Oulussa. Lähdimme siis takaisin etelään. Jännityksellä odotan Artturin ja Jukan näkemistä! Pidimme pienimuotoisen hätäpalaverin Jukan kanssa koskien Artturin viiksien kasvatus villitystä, ja tulimme siihen tulokseen että tuemme tuota epäonnista pikku veijaria kasvattamalla itse isommat ja komeammat viikset. Kyllä Artturi nyt yllättyy, ja heittä ilosta kärrynpyöriä rappukäytävässä! En malta odottaa kotiin pääsyä. Veljet, olen matkalla luoksenne!

Varusteita, ja valmistautumista.

Ratsuväen taistelijan varustukseen kuuluu, 1kpl silmälappuja (vasemman silmän), 3kpl foliorullia (extra vahvoja), 4m x 6m lakanaa (valkoista), Tusseja (useita eri värejä), 3purkkia Spraymaalia (kaksi (2) mattamustaa, ja yksi (1) valkoinen), Radiopuhelimet, Siima, Pikaliima, Foliosta valmistettu rintapanssari, ja sormikkaat.Lisäksi TÄRKEIN: FOLIOKYPÄRÄ, vahvistettuna nelinkertaisella foliolla. Näillä varusteilla valveutunut vapaustaistelija pärjää jo kahdeksan tuntia yksin ulkona! Ja tämä on testattu lukuisia kertoja erilaisissa olosuhteissa, mm, muumilaaksoksi kutsumassamme värväys keskuksessa.. Tällä kertaa ei vielä ole muuta raportoitavaa, kiitos ja anteeksi. Palaan myöhemmin asiaan!

Artturi epätoivon partaalla.

Artturi on löytynyt, sain tuon iloa tuovan viestin heti aamutuimaan, tekstiviestin muodossa. Tämä oli niitä poikkeustapauksia jolloin sallin televiestinnän käytön yhteydenpidossa ja Ratsuväen sisäisten asioiden viestimisessä. Kuulin Muonamestari Jukalta että tuo onneton pikku tunari on päätynyt ratkaisuun kasvattaa viikset, en tiedä miksi. Jälleen kerran yksi tuhoon tuomittu yritys näyttää normaalilta ihmiseltä! Toivon todella että hän osaa suhtautua tällä kertaa asiaan paremmin kuin edellisillä kerroilla. Joita on riittänyt, mm, jättänyt päänsä lukuisia kertoja hissin oven väliin, auton oven väliin, katunjyrän alle, käsipainojen alle, keilapallon alle, jne jne jne! Näitä yrityksiä riittäisi vaikka tuomiopäivään asti, mutta en niitä jaksa sen enempää luetella.. Nyt voin mennä rauhassa jatkamaan keskeneräisiä tutkimuksiani tatuointeihin liittyen, ja jatkaa Jonin metsästystä, joka sekin alkaa jo tuottaa tuloksia! Mutta enpä paljasta niitä vielä, sillä mitään varmaa ei vielä ole esille tullut! Ps, tyhjensin lähikaupan foliosta, aikomuksena vuorata automme foliolla, ja näin turvata matkamme tekoa ilman että sisällä tarvitsisi pitää kypärää päässä! Tiedän, olen nero..

Tyhjä metsä, miten se vastaa?

Artturi,missä olet? Artturi on kadonnut. Ilmeisesti tuo lystikäs pikku runoniekka, ja jättipäiden kruunaamaton kuningas, on päättänyt lähteä itse etsimään totuutta. Tietäen kylläkin että ei siinä tule onnistumaan. Viimeiset havainnot tästä antisankarista on tehty jossakin etelän suurista soista, pyörien tyhjä katse silmissään ja hokien samaa sanaa, "SIENIÄ, SIENIÄ" mikä ihme ajaa ihmisen tuohon mielentilaan? Aivan oikein, "NE"!!! Artturi on siis pakostakin luopunut folion käytöstä, ja rautalääkityksestään. Onko siis matkamme ollu täysin turha, yrittäessämme henkemme kaupalla löytää parannus keinoa tuolle pikku paskiaiselle? En jaksa uskoa. Siispä olen koko päivän yrittänyt saada telepaattista yhteyttä Suur Jukkaan. Toistaiseksi tuloksetta. Pimeän tultua aion kokeilla myös savumerkkejä. Ehkä niillä tärppää! Pyrin loppuun asti välttämään matkapuhelimen käyttöä. Syyt lie jokainen ymmärtää? Sillä tuo Echelon järjestelmä, (Echelon järjestelmä on maailmanlaajuinen satelliittiverkko, jolla seurataan suurta osaa maailman televiestinnästä) on vain yksi niistä pirullisista keinoista joilla "NE" ja hallitus meitä tarkkailevat ja salakuuntelevat! Jatkan yrityksiä tavoittaa Jukkaa!

Päätä särkee ja korvissa surisee.

Heräsin keskellä yötä hirvittävään päänsärkyyn ja häiritsevään suhinaan korvissani. Avasin silmäni ja huomasin kauhukseni että nukkumistani, ja nerokkaita uniani suojaamaan valmistettu foliomyssyni oli päässyt karkaamaan päästäni. Ja kyllä, voitte uskoa sen että olin lähes tulkoon hysterian partaalla pohtiessani kuinka kauan myssyni ehti olla pois päästäni, ja minkälaista tuhoa "NE" ja hallitus ehtivät saada aikaan!! Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani iski uusi hysteria kohtaus tilalle kuin salama kirkkaalta taivaalta, en ollut kuullut Artturista useaan päivään halaistua sanaa, saati savumerkin puolikasta! Otin siis välittömästi yhteyden Muonamestari Jukkaan, (alunperin Ratsuväen Kemijärven jaoston pää päsmäri ja puukonpyörittäjä sittemmin siirtynyt sissitehtäviin etelämmäksi) tiedustellaksin Artturi Aseenkantajan vointia ja pään tämän hetkistä ympärysmittaa, (vihollisen katalat juonet olivat saaneet tuon pikkuvesselin pään entistään turpoamaan). Uutiset eivät olleet parhaimpia, mutta kuitenkin tilanteeseen nähden positiivisia ja mieltä piristäviä! Artturi oli alkanut olla ajoittain oma itsensä, lystikäs, leikkimielinen, runo parressa järjettömiä tarinoitaan kertova, lapsenmielinen jättipää! Tämä tieto sai minut kiljahtelemaan riemusta, ja kajauttamaan ilmoille Ratsuväen tervehdyksen, yhden niistä monista: RATSUVÄKI, kiillotakaa kypäränne, tervehtikää Artturia, päistä suurinta! Tämän jälkeen kolautin kantapäät yhteen, ja tervehdin Ratsuväen lippua kyynel silmin. Liikuttavan ja arvokkuutta täynnä olevan hetkeni keskeytti kuitenkin ikkunan takana tarkkailevat ihmiset, selvästi hallituksen ja "NIIDEN" juonista tietämättömiä torikauppiaita. Tunsin säälin piston sydämmessäni, ja inhon väreet kulkivat lävitseni.. Kaiken kansan on saatava tietää mitä ne sairaat paskiaiset punovat heidän tietämättömän selkänsä takana! Siispä pakkasimme tavaramme ja jatkoimme matkaamme Jonia etsien, kohti koskemattomia metsiä, ja sen villieläimiä. Taistelutahtoni on entistä lujempi, ja päämäärämme entistä kirkkaampana mielessäni, en vain tiedä mikä se on! Olen kuitenkin yhä vakuuttuneempi omasta neroudestani, ja viekkaudestani! Voimia taisteluun Toverit! Ratsuväkeen voitte aina luottaa!

Viestejä ilmassa, tähdenlentoja yössä!

Ajettuamme vuorokauden yhtä soittoa, ristiin rastiin ympäri suomen (nokkela harhautus hallituksen vakoojia ja "NIITÄ" varten) matkatessamme kohti pohjoisen synkkiä lumisia metsiä Jonia, tuota uskomatonta rohtotohtoria etsimään, huomasin sen että ehdottomasti tulee välttää keltaisia autoja. Miksi, saatat kysyä. Minäpä kerron miksi, KELTAINEN on "NIIDEN" väri, tulin tähän tulokseen tehtyäni havaintoja luonnon tavoista viestiä ja varoittaa vaarasta. Otetaan esimerkkinä vaikkapa karhu, tämä pohjoisten metsien leppoisa vanha herra, harmaa turkkinen mesikämmen, rauhallisena leppoisa kuin isoisä Aadolf mutta suuttuessaan turkin väri muuttuu ruskean harmaasta, huutavan keltaiseksi, se on merkki siitä että on tullut aika vaihtaa maisemaa, ellei se ole jo myöhäistä. Nokkelaa, eikö! Olen erittäin tyytyväinen itseeni, ja siihen että todella otin tuon asian huomioon. Kylmät väreet kulkevat lävitseni kun vain kuvittelenkin mitä kaikkea olisi saattanut tapahtua jos tämä väri-asia olisi jäänyt huomiotta. Ja eräs toinen asia vaivasi mieltäni pitkään, hammaspaikat! Niin yksinkertaiselta kuulostava asia, mutta VAARALLINEN! Lähes paniikin omaisin tuntein revin varuiksi kaikki hampaani pois, ja korvasin ne muovisilla Lego palikoilla, jotka tosin tarkistin läpikotaisin ennen paikalleen liimaamista! Suosittelen lämpimästi jokaista seuraamaan esimerkkiäni tuossa tuskallisessa mutta varmasti vaivan arvoisessa operaatiossa, miksikö? Hammaslääkärit, nuo hallituksen pirullisen ovelat kätyrit poraavat TERVEESEEN hampaaseen pienen kolon johon asentavat pienen pienen salakuuntelu kojeen, muka paikkana. Uskomatonta mihin kaikkeen hallitus ja "NE" pystyvät.. Sitten eräs toinen mieltäni askarruttanut asia on, tatuoinnit, tai pikemminkin muste jolla ne tehdään. Olisiko mahdollista että "NIIDEN" ja hallituksen viekkaus ja häikälemättömyys olisi ehtinyt jo siihenkin asti, että musteen mukana ihon alle istuttettaisiin pienen pieniä seuranta siruja, ja muuta millä ihmisiä voidaan tarkkailla?! Tämä asia vaatii tarkempia tutkimuksia, jotka olen jo aloittanut. Olen muunmuassa kuljettanut tehokasta magneettia pitkin tatuointejani, testaillut ottaako erilaiset laitteet esim hiustenkuivain ja partakone, häiriötä näistä kohdista, jne! Mutta toistaiseksi tuloksetta. Jatkan kuitenkin tutkimuksia niin pitkään kuin tarve vaatii, ja raportoin välittömästi jos koen aiheelliseksi aloittaa tatuointien poisto-operaation. Onneksi tajusin tulla ajatelleeksi tätäkin asiaa! Joskus yllätän jopa itseni neroudellani, ja vaatimattomuudellani. Hallitus ja "NE" ovat kuitenkin aina kantapäilläni. Olen niin suuren kiukun ja raivon partaalla että siirryn folioituun komerooni kiillottamaan juhlapäähinettäni, joka luonnollisesti on valmistettu foliosta! Taistelu mieltä Toverit! Emme saa luovuttaa!

Jännitystä ilmassa, Toverit!

RATSUVÄKI! Ratsuväen uskollinen taistelija, ja mielenylentäjä Artturi aseenkantaja on vaipunut sielua syövään synkkyyteen, mikä ei ole lainkaan tuon lystikkään runoilijan ja leikkimielisen jättipään tapaista! En tiedä mitä tehdä. Onko todella niin että "NE" ja hallitus ovat vihdoin onnistuneet harventamaan tietoisten taistelijoidemme rivejä? En jaksa uskoa siihen. Siksipä otimme kärryn alle, ja suunnan kohti pohjoista, siinä toivossa että rohtotohtori, ja suurien pohjoisten tietäjien ja shamaanien jälkeläinen porokuiskaaja Joni osaisi avustaa tässä niin perkeleellisessä tilanteessa. Matkamme on vasta alkanut, ystäväni. Pitäkäämme siis foliohatut tiukasti päässä, ja toivokaamme parasta! Artturi on saatava toipumaan, ja takaisin riveihimme. Ei huolta, et ole yksin! Hallitus, olet tuhoon tuomittu. Me nousemme vielä, ja olemme jälleen entisessä loistossamme! Folionkimallus aamuauringossa nostaa taistelumieltäni, ja ylentää sydämeni!