Artturi epätoivon partaalla.

Artturi on löytynyt, sain tuon iloa tuovan viestin heti aamutuimaan, tekstiviestin muodossa. Tämä oli niitä poikkeustapauksia jolloin sallin televiestinnän käytön yhteydenpidossa ja Ratsuväen sisäisten asioiden viestimisessä. Kuulin Muonamestari Jukalta että tuo onneton pikku tunari on päätynyt ratkaisuun kasvattaa viikset, en tiedä miksi. Jälleen kerran yksi tuhoon tuomittu yritys näyttää normaalilta ihmiseltä! Toivon todella että hän osaa suhtautua tällä kertaa asiaan paremmin kuin edellisillä kerroilla. Joita on riittänyt, mm, jättänyt päänsä lukuisia kertoja hissin oven väliin, auton oven väliin, katunjyrän alle, käsipainojen alle, keilapallon alle, jne jne jne! Näitä yrityksiä riittäisi vaikka tuomiopäivään asti, mutta en niitä jaksa sen enempää luetella.. Nyt voin mennä rauhassa jatkamaan keskeneräisiä tutkimuksiani tatuointeihin liittyen, ja jatkaa Jonin metsästystä, joka sekin alkaa jo tuottaa tuloksia! Mutta enpä paljasta niitä vielä, sillä mitään varmaa ei vielä ole esille tullut! Ps, tyhjensin lähikaupan foliosta, aikomuksena vuorata automme foliolla, ja näin turvata matkamme tekoa ilman että sisällä tarvitsisi pitää kypärää päässä! Tiedän, olen nero..