Päätä särkee ja korvissa surisee.

Heräsin keskellä yötä hirvittävään päänsärkyyn ja häiritsevään suhinaan korvissani. Avasin silmäni ja huomasin kauhukseni että nukkumistani, ja nerokkaita uniani suojaamaan valmistettu foliomyssyni oli päässyt karkaamaan päästäni. Ja kyllä, voitte uskoa sen että olin lähes tulkoon hysterian partaalla pohtiessani kuinka kauan myssyni ehti olla pois päästäni, ja minkälaista tuhoa "NE" ja hallitus ehtivät saada aikaan!! Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani iski uusi hysteria kohtaus tilalle kuin salama kirkkaalta taivaalta, en ollut kuullut Artturista useaan päivään halaistua sanaa, saati savumerkin puolikasta! Otin siis välittömästi yhteyden Muonamestari Jukkaan, (alunperin Ratsuväen Kemijärven jaoston pää päsmäri ja puukonpyörittäjä sittemmin siirtynyt sissitehtäviin etelämmäksi) tiedustellaksin Artturi Aseenkantajan vointia ja pään tämän hetkistä ympärysmittaa, (vihollisen katalat juonet olivat saaneet tuon pikkuvesselin pään entistään turpoamaan). Uutiset eivät olleet parhaimpia, mutta kuitenkin tilanteeseen nähden positiivisia ja mieltä piristäviä! Artturi oli alkanut olla ajoittain oma itsensä, lystikäs, leikkimielinen, runo parressa järjettömiä tarinoitaan kertova, lapsenmielinen jättipää! Tämä tieto sai minut kiljahtelemaan riemusta, ja kajauttamaan ilmoille Ratsuväen tervehdyksen, yhden niistä monista: RATSUVÄKI, kiillotakaa kypäränne, tervehtikää Artturia, päistä suurinta! Tämän jälkeen kolautin kantapäät yhteen, ja tervehdin Ratsuväen lippua kyynel silmin. Liikuttavan ja arvokkuutta täynnä olevan hetkeni keskeytti kuitenkin ikkunan takana tarkkailevat ihmiset, selvästi hallituksen ja "NIIDEN" juonista tietämättömiä torikauppiaita. Tunsin säälin piston sydämmessäni, ja inhon väreet kulkivat lävitseni.. Kaiken kansan on saatava tietää mitä ne sairaat paskiaiset punovat heidän tietämättömän selkänsä takana! Siispä pakkasimme tavaramme ja jatkoimme matkaamme Jonia etsien, kohti koskemattomia metsiä, ja sen villieläimiä. Taistelutahtoni on entistä lujempi, ja päämäärämme entistä kirkkaampana mielessäni, en vain tiedä mikä se on! Olen kuitenkin yhä vakuuttuneempi omasta neroudestani, ja viekkaudestani! Voimia taisteluun Toverit! Ratsuväkeen voitte aina luottaa!