Kolmoisvoltti kerien, ja sekarotuinen naaras kettu..

Pitkä ja tuskallinen taival kotia kohti oli vihdoin takana, ja oli aika Ratsuväen jälleen kokoontua yhteen ja heitellä hihoja. Tämä siis on Ratsuväen salainen ja lähes huomaamaton tervehdystapa. Voi sitä riemun kiljahdusten, ja ilon karjunnan määrää mikä yksistään Artturista lähti, hänen vihdoin oivallettuaan se että minä, suuri ja viisas profeettansa oli tullut takaisin! Suur Jukka joutui turvautumaan jo kättä pidempään vaientaakseen tämän lystikkään, joskin hieman lapsenmielisen ja hitaan oloisen pikku veijarimme melskaamista. Oli ilo nähdä että Artturi oli kuitenkin jo palannut lähestulkoon normaalille tasolle, eikä enää viettänyt jatkuvasti aikaansa omassa mielikuvitus maailmassaan paeten Viktoria, tuota venäläistä velanperijää joka aika ajoin tunkeutuu Artturin elämään, särkien täysin hänen maailmansa, ja tuhoten tämän säälittävän otuksen mielenterveyden rippeet. Vietettyämme lähestulkoon kolme vuorokautta toisiamme tervehtien, hihoja heitellen, ja riemuitessamme tästä jälleen näkemisestä, oli jälleen aika palata takaisin taisteluvalmiuteen ja syventyä selvittämään Artturin sotkuja. Ja niitähän riittää, kuten arvata saattaa! Viimeisimpänä tempauksenaan oli tämä ihmispoloinen löytänyt jostain muukalaisen, joka kulki naisen muodossa. Kielloistamme huolimatta oli Artturi kuitenkin päättänyt lähestyä ja puhutella tätä naisoliota ja kutsunut hänet luokseen. Hetken aikaa oli hän ollut tyytyväinen itseensä, ja tuntenut itsensä jo lähes tulkoon normaaliksi ihmiseksi, joka on kykenevä sosiaaliseen kanssa käymiseen, mutta saipa huomata jälleen kerraan olevansa pahemman kerran väärässä! Tämä kyseinen naisotus osoittautui kuitenkin katalaksi naarasketuksi, joka toimii "NIIDEN" alaisuudessa, yrittäen soluttautua meihin vapaustaistelijoihin, ja etenkin niin rakkaaseen Ratsuväkeen! Havahduttuaan ensi huumasta, ja toivuttuaan pahimmista nousuista, sai Artturi huomata että tuo naiseksi itseään kutsuva lurjus, pahan kätyri, ja ihmisvihaaja, oli kutsunut myös ystävänsä reivaamaan tuon hyvä uskoisen hölmön asumukseen. Ja niin oli Artturin pesän vallanneet vaikeasti kiinniotettavat, ja joka paikkaan tunkeutuvat banaanikärpäset! Lähes tulkoon psykoosin partaalla ja sekoamispisteessä Artturi sai kuin saikin hälytettyä minut ja Jukan paikalle, ja me häädimme tuon naaraskyyn ystävineen takaisin sinne mistä ikinä olikaan tullut! Pidettyäni Artturille puhuttelun siitä ettei hän ominpäin ja ilman valvontaa saa missään tapauksessa olla kosketuksissa ulkomaailman, ja etenkään naisihmisten kanssa, päätimme Jukan kanssa yksissä tuumin laudoittaa Artturin oven ulkoapäin, ja pistää kokelas Hiltsi Istonpojan ympärivuorokautiseen vahtivuoroon oven välittömään läheisyyteen. Vieläkin voin kuulla kuinka Artturi kiitollisena tästä turvatoimenpiteestä kiljahteli ja mölisi asunnossaan kun laudoitimme ovea. Vaikka Jukka väitti Artturin valittavan yksinäisyyttään ja hapenpuutetta. Minä tästä tuohtuneena kopautin vasaralla Jukkaa sormille, ja oikaisin asian olevan niin kuin minä sen sanoin olevan! Jukka oli myös kiitollinen, tietenkin. Myöhemmin samana päivänä päätimme Ratsuväen viettävän yhdessä viikonloppua, palaverin merkeissä. En malta odottaa tätä kaunista tapahtumaa! Mutta nyt on aika jälleen syventyä tutkimusteni ja mietiskelyn pariin sillä eihän kaltaiseni nero voi olla jakamatta järkensä valoa, ja kauneutta muunkin maailman kanssa! Hyvää päivää siis ystäväni, ja seuraajani! Taistelussa sankareita kaivataan! Pitäkää sukat jalassa, ja pipot päässä, se on pakkasta tiedossa. (Vanha Ratsuväen sanonta, ja viisaus)