Naarasketun paluu, ja rooman palon syyt...

Viktor-jahdin kestettyä jo viidettä päivää, Kapteeni ja Paha Henkka ottivat minuun yhteyttä. Herrasmies hulttiot olivat yksissä tuumin tulleet siihen tulokseen, että kaksin eivät selviä tästä haastavasta tehtävästä jonka heille olin antanut, joten he päättivät kutsua apuun vielä kolmannen hylkiön, Viikingin! Tämä muinaisten skandinaavisoturien jälkeläinen, jonka esi-isien isä oli itse Odin, Valhallan pääperkele ja yksisilmäisenä tarkkailijanakin tunnettu höyrypäinen kuolemantuottaja! Viikinki on varmasti korvaamaton apu mittaamattomien voimiensa, ja suuren fyysisen olemuksensa ansiosta, mutta mikään järjenjättiläinen tämä voimanpesä ei kuitenkaan ole. Toivon että tehtävä olisi pian suoritettu. Päätin jatkaa mietiskelyä herrojen poistuttua paikalta, mutta ennen kuin ehdin edes kunnolla aloittaa, Suur Jukka pyyhälsi paikalle varsin tuohtuneen oloisena ja aloitti samantien korvia koskevan noitumisen ja kiroamisen! Yritin rauhoitella Jukkaa ja saada edes jotain tolkkua tuosta epämääräisestä murahtelun ja karjunnan irstaasta yhdistelmästä, mutta tuloksetta, päätin siis istua alas odottamaan että hän rauhoittuisi. Jukan hieman tyynnyttyä, puheen tasaannuttua, ja äänenvoimakkuuden hieman laskettua, aloin erottaa sanoja murinan seasta, "Artturi, perkele, idiootti, naaraskettu, hullu, Viktor" ja koko joukko erittäin värikkäitä kirosanoja, sekä jokin epämääräinen viittaus veljeyden ja sukulaisuuden tunteesta jonka Viikinki hänelle aiheutti. Jukan raivo kun ei tuntunut osoittavan sen enempää merkkejä laantumisesta, päätin lähteä hänen kanssaan Artturia tapaamaan, ja ottamaan selvää mikä sai tuon herkkusuu ystäväni moisen raivon valtaan, olihan se täysin vastoin hänen muutoin niin leppoisaa ja rauhallista luonnettaan! Artturille päästyämme aloin ymmärtää syyn tuohon melskaamiseen. Naarasketun hyväkäs maata röhnötti Artturin sängyllä, herran itsensä kieriessä neidin ympärillä, kummallisesti önähdellen ja huomiota kerjäten. Tämä kaikki järkytti, ja raivostutti minua niin pahasti että poistuin paikalta, ikkunan kautta, ja jatkoin matkaani pysähtymättä suorinta tietä kotiini. Järkytyksestä toivuttuani, aloitin tutkimukset koskien naaraskettua, ja ymmärtääkseni Artturin käytöstä. jota on lähes mahdoton muutenkin ymmärtää. Jukka oli ehdottomasti sitä mieltä että hän voisi pyytää Viikinkiä apuun, ja yhdessä he tuhoaisivat Naarasketun ja ajaisivat hänet kauas pois. En vain tiedä olisiko sekään oikea ratkaisu, sillä Artturi oli alkanut osoittaa selviä kiintymyksen merkkejä tätä nais-otusta kohtaan, ja tälläinen häätö, tuhoamismenettely saattaisi murtaa lystikkään jättipään, ja syöstä hänet jälleen sielua syövään synkkyyteen. Olin todella neuvoton, enkä tiennyt kuinka toimia.. Ehkä Odin osaisi auttaa..