Viktor, vanha vesipolvi, savukkeesi sammui sateessa!

Aika on mennyt kuin siivillä Artturin sotkuja selvittäessä, sillä niin monen monta sekavaa selkkausta oli tämä runoniekkamme ehtinyt saada poissaollessani aikaan, ja niiden selvittäminen vaati täysipäiväisen huomioni. Tämä kaikki tuotti minulle kuitenkin suurta iloa, ja sain useille kysymyksilleni vastauksia, tai ainakin uusia kysymyksiä vanhojen tilalle! Eräs näistä mieltäni kovasti vaivanneista asioista on yhä edelleen Artturille jatkuvaa piinaa ja pelkoa aiheuttava Viktor, ja se, että kuka vittu on Viktor, ja mitä vittua se Artturista haluaa? Kukaan muu kuin jättipää itse ei Viktoria ole tavannut, mutta tietojeni mukaan tämä kyseinen siperianhurtta on venäläinen velanperijä, ja polvienmurskaaja. Ihmettelen vain suuresti sitä, että mitä tuo herra niin kovasti tuosta kaivossa kasvaneesta sähläristä oiken tahtoo? Näiden kysymysten selvittämiseen päätin kutsua apuun Kapteenin ja Paha-Henkan. Kyseiset herrat ovat varsin ansioituneita onglemanratkaisijoita, urheita taistelijoita ja juonenpunojia! Historia näillä veijareilla on hämäränpeitossa, ja varsin hämärän oloinen, enkä siihen sen kummemmin tässä vaiheessa aio paneutua! Herrat Kapteeni ja Paha-Henkka saapuivat jostain hämärähommista hämärän aikaan maanantai iltana, ja aloittivat välittömästi Viktor-jahdin, ensin tosin punottuaan kolme päivää juonia tuon veijarin pään menoksi. Sillävälin minä ja muonamestarimme Suur-Jukka jatkoimme Artturin asumuksen remontointia ja ansoitusta, enkä voisi olla enää yhtää tyytyväisempi itseeni saatuamme urakkamme valmiiksi! Jälleen kerran yllätin itsenikin nerokkailla rakennus-, suunnittelu-, ja johtamistaidoillani. Artturikin oli niin tyytyväinen lopputulokseen että hetken kiljahdeltuaan ilosta, hän pitkästä aikaa lausui runon iloksemme, ja tällä eleellään muistutti jälleen kerran siitä miksi käymme taisteluamme "NIITÄ" ja Hallitusta vastaan! Kyynelsilmin heittelimme Jukan ja Artturin kanssa hihoja tovin, ja päätimme pitää pienen palaverin Ratsuväen alajaoston perustamisesta, sekä siitä että olisiko kokelas Hiltsi Istonpoika sopiva alajaoston johtajaksi. Kyseinen herrasmies on osoittanut kokelasaikanaan järkkymätöntä uskollisuutta Ratsuväkeä kohtaan, ja lähes sekopäistä rohkeutta kiperimmissäkin tilanteissa, tälläistä toimintaa kaipaisin kaikilta kokelailta! Palaverimme keskeytyi kuitenkin Artturin huomattua Laikan, Viktorin kaksitassuisen koiran, jolkottelevan läheisessä puistikossa, perässään Kapteeni ja Paha-Henkka! Tiesin että nämä herrat kaivavat Viktorin ystävineen vaikka maan alta, eikä heiltä voi kukaan piiloutua, ei edes Viktor! Päätimme Jukan ja Artturin kanssa liittyä takaa-ajoon, mutta se jäi vain haaveeksi, sillä Artturi onnistui innoissaan laittamaan kengät vääriin jalkoihin ja sitomaan nauhat yhteen. Tämän seurauksena hän juoksi aivan väärään suuntaan, ja joutui jälleen paniikin valtaan. Saatuamme Artturin jälleen takaisin järkiinsä, jos niin voi sanoa puhuttaessa Artturista, olivat takaa-ajettava ja takaa-ajajat jo kadonneet. Mutta ehkä parempi niin, sillä ilta teki tuloaan, eikä silmämme olisi kohta enää pimeässä erottaneet foliota alumiinista, enkä halua edes ajatella mitä tämä tuhoisa erehdys olisi tuonut tullessaan. Siirryttyämme takaisin sisätiloihin, päätin suvaita itselleni pienen hetken lepoa ja rauhaa foliolla eristetyssä komerossani, sillä mielestäni olin sen ansainnut. Kyllä neronkin on joskus levättävä! Kauniita unia siis toverit! Pysykää valppaina!