Kaatuva kanootti, ja kahdeksantoista kääpiötä..

Havahduin yhtäkkiä todellisuuteen ja tajusin että en ollut kuullut jahtimestareista tuon taivaallista pitkään aikaan. Mihin herrat, Kapteeni, Paha Henkka, ja Viikinki ovat voineet kadota, tai mikä voisi olla syy siihen että heistä ei ole kuulunut moneen päivään sanaakaan! Epäilykseni alkoivat heti kallistua "NIIDEN", Hallituksen ja Viktorin puoleen. Voisiko tosiaan olla niin, että nämä lurjusten aateliset ja kelmien  kuninkaat olisivat voineet jäädä satimeen, jospa hallituksen ovelat kätyrit olisivat saavuttaaneet heidät? Entäpä jos sittenkin Viktor olisi napannut herrat haaviinsa, ja valmistanut Laikalle, kaksitassuiselle koiran ketaleelle, heistä maittavan lounaan? Pakokauhun kylmän kouran saavuttaessa sisintäni, ilmestyi paikalle Artturi iloisesti kiljahdellen, ja loruillen jotain hyvin sekavaa, mutta kaunista, Kapteenin puujalasta ja rommin juonnista! Voi kuinka iloiseksi tulinkaan saadessani tulkattua Artturin kiljahtelun ja önähtelyn sekaisen puheen parren, josta minulle selvisi että Kelmikomppania olikin vain siirtynyt lomalle, rentouttamaan jahdissa väsyneen ruuminsa ja mielensä! Huoleni olikin siis ollut turhaa, tällä kertaa. Eipä kulunut montakaan tuntia Artturin poistuttua asumuksestani kun paikalle pyyhälsi Suur Jukka kertoen jälleen kerran kuinka Artturi, tuo epäonnisten kruunaamaton kuningas, oli mielestään jäänyt aikavääristymään, ja tästä syystä kävellyt paikallaan kolme minuuttia. Vaikka todellisuudessa tämä verraton veikko, ja tarinan iskijä, oli erehdyksessä kävellyt sisään kuntosalille, ja mitään tajuamatta astellut hetken aikaa juoksumatolla. Tunsin myötätunnon piston rinnassani ajatellessani tätä tapahtumaa, ja sitä kuinka sekin jälleen vaikuttaisi antisankarimme muutenkin niin kovin pahoin järkkyneeseen mielentilaan! Toivottavasti odotettavissa ei jälleen ole seuraava synkkyyden aikakausi Artturin vainoharhaisessa päässä, jossa riittää tilaa Viktorinkin väijyä.